To the praying mother and the worried father,
let your children go.
If they come back, they'll come home stronger!

Vielä vähän ylin kuukauden alaikäisenä aikaa jäljellä ja oon hieman ollu viimesen puolen toista vuoden ajan sitä mieltä, että mun vanhemmat on ehkä hieman liian suojelevaisia mua kohtaan. Okei, tietysti oon tosi kiitollinen, että ne ylipäänsä välittää mun tekemisistä ja tulevaisuudesta, mutta joskus ahistaa ihan liikaa se, että joka meno pitää raportoida ja pitää kaikkeen pyytää lupa ja mun menoja ehkä liiaksikin rajoitetaan. Täytyy kyllä myöntää, että tyhmyyksiäkin on tullut tehtyä ja niiden jälkeen se huolenpito ja menojen/tekojen rajoittaminen on ollut ihan jees, mutta sit pidemmän päälle se ei oo enää reilua. Mutta on vapauksiakin annettu ja kyllä ne on näyttäny, että luottaa muhun. Tuskin olisin muuten päässyt viime kesänä kolmeksi viikoksi periaatteessa yksin matkustamaan Britteihin. Ja siitä reissusta, minkä porukat nimittäin kustansi, oon tosi kiitollinen, se nimittäin itsenäisti mua melko paljon, sillä siellä mun piti ihan tosissaan selviytyä itse. Piti muistaa millä bussilla tulla 'kotia', missä pysäkillä jäädä, rahan käyttöä piti osata rajoittaa, että se riittää koko ajalle ja niin edelleen.

Nyt lähellä täysi-ikää pohdinkin, että jatkuukohan tää samanlainen meno vieläkin. Okei, asun vielä kotona ja en voi tehdä ihan mitä tahansa, mutta silti. Kavereiden kanssa ollaan suunniteltu lähtevämme Ruotsin risteilylle elo-syyskuun vaihteessa ja mietin vain, että mitäköhän vanhemmat siitä tuumaa. Ja samaan kastiin kuuluu se, että oon haaveillut ottavani tatuoinnin. Kummallakaan vanhemmista tatuointia ei ole ja aina kun ollaan puhuttu tatuoinneista/lävistyksistä, niin mitään kovin myönteistä asiaa ei oo heidän suusta tullut.

whispers 'hello i miss you quite terribly'

Hieman yli viikon päästä tulee tasan vuosi siitä, kun otin elämäni suurimman askeleen kohti itsenäistymistä. Kuulostaa tosi vakavalta ja vähän ehkä naurettavaltakin, mutta koin sen tuolla tavalla. Lähdin siis yksin (eli ilman kaveria) kielikurssille Englantiin, tarkemmin sanottuna rantakaupunki Bournemouthiin. Siellä vietin kolme viikkoa kesästä ja koin paljon kaikkea. Sain todella paljon ystäviä, joistakin tuli pysyviä ja joistakin vain ns. hyvänpäivän tuttuja. Liikuin melko tiiviisti pienessä tyttöporukassa siellä ja ollaan miitattu pari kertaa täällä Suomessakin heidän kanssa ja täytyy sanoa, että ikävöin monia heistä todella paljon. Toki on myös ikävä muitakin suomalaisia, jotka olivat siellä, sillä meillä oli tosi tiivis porukka kasassa. Toivottavasti vielä saan nähdä näitä ihmisiä. :)

i hope you had the time
of your life.

np. green day - good riddance
hellogoodbye - here in your arms

without u i'm nothing.

Vaikka yö meni ihan pepulleen kun unta ei tullut ja painajaisiakin näin toisensa perään, niin tämä päivä lähti käyntiin melko aurinkoisesti. :) Olin reipas ja menin tallille kymmeneksi ja sittenpäs ratsastelin reippaan tunnin ajan, jeij. Kirjastossakin tuli käytyä, eli nyt ois taas lukemista vähäksi aikaa.

Kohta puoliin pitäs pakata, sillä illemmalla suunnaksi otetaan (ainakin näillä näkymin) Mäntyharju ja oma mökki. Oikeesti, nyt tulee vähä liikkistä, mut mä niin rakastan sitä paikkaa. Sinne voi mennä karkuun vaikka mitä, unohtuu helposti kaikki koulujutut ja muutkin vaikeudet elämässä. Ehkäpä se johtuu siitä, että rakastan luontoa ja siellä saan olla tosissaan ihan luonnon keskellä.

Nyt kun kerran lähdettiin tähän liikkistely puolelle, niin antaa vaan jatkua, kun tekee mieli avautua. Olen koko elämäni ajan pyörinyt touhunut paljon eri eläimien kanssa, ehkä eniten koirien ja hevosten kanssa. Itselläni on kaksi aivan mahtavaa koiraa, 9vee kultainen noutaja Ronja sekä hieman yli 1vee seropi jäbä Rasmus. :) Nuo karvaturrit vaan tekee mun päivistä aina vaan paremman, ei oo niitten voittanutta.




Kaikenlisäks, heppatyttö kun oon, myös ne on muutamia kaviojyriä, joita ei saa poies miun syrämestä millään. Harmi vaan, että suurin osa niistä on jo laukkaamassa vihreemmällä nurtsilla, nimittäin heppojen taivaassa. Yks näistä rakkaista ja jo pois menneistä on Biokarbin, 'Piuku'. Toi poni opetti mulle paljon ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Toinen melko samanlainen tapaus oli Aiheen Jukka eli tuttavallisemmin 'Blondi'. Se suokki oli välillä varsinainen jääräpää ja oli tosi tarkka kaikesta, eli esimerkiks raviinkaan ei tuo lovely horse lähtenyt jollei ollut ihan suorana koko heppa ja etc. :)



Nyt voisin tosissaan lopettaa tän pälättämisen tyhjistä asioista ja pakkaamisen aloittaa. Joten HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille! =))

np. Fame Cast - Fame (Remember) <3

a new start!

Yippei! Sain vihdoinkin tehtyä uuden blogin ja nyt ois tavoitteena kirjotella tänne kuulumisia paljon ahkerammin kuin vanhaan. :) Saa nähdä miten mun käy tän tavoitteen kanssa, ainakin yritän parhaani!

Tosiaan, täällä kirjottelee vuosimallia -92 oleva neiti, joka asustelee pääkaupunkiseudulla. Elämään kuuluu erittäin vahvasti perhe+sukulaiset, kaverit, eläimet, musiikki, lukeminen, valokuvaus, matkustelu, koulu (valitettavasti..) ja etc. Näistä kaikista asioista tulen varmaan kirjoittelemaan blogissani. Ja voin jo näin etukäteen kertoa, että tuskin mitään maailmaa mullistavaa elämässäni tapahtuu, ihan vain normia tylsää elämääni puran täällä. ;D Mutta siis jos jotenkin joku päätyy tätä lukemaan, niin kommentteja saa toki laittaaa. : ))

Nythän on mulla, lukiolaisella, kesäloma ja tänään loppu duuni. Tai siis jos sitä työksi ees voi sanoa, hoidin serkkuja arkipäivisin puolentoista viikon ajan. Huomenna eka tallille ratsastamaan ja sitten illemmalla nokka kohti Mäntyharjua, eli mökille viettämään melko perus juhannusta. Ootan sitä melko paljon, sillä tuntuu, että siellä saan kunnolla rentoutua. Sitten ens viikon ajattelin ihan kunnolla lomailla ja sitten jos alottaisin ylppäreihin lukemisen jo pikkuhiljaa, sillä kuiteski en aluks ihan täysillä tuu/jaksa/pysty panostamaan.

Kesä kun on, niin muhun on iskenyt taas aivan kamala matkakuume . Mieli palais hirveeesti esimerkiks takasin viime kesän kohokohtaan, eli Bournemouthiin ja ihan yleisesti Britteihin. Ja kun lukion vika vuos on edessä, niin oon jo pitkään miettiny, että mitä sen jälkeen tekisin, niin mielessä on pyörinyt useasti ja tosi vahvasti au pairiksi lähteminen. Ja kohteeksi oon miettinyt juurikin Britanniaa tai sitten Pohjois-Amerikkaa. Mutta saa nyt nähdä, mitä tulevaisuus pitää mukanaan. :)

'till the next time,

xoxo
Kupsudium