Lupaan lukea Raamatun ja raitistun,
jos saan aikaa, se varmasti onnistuu
Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran kokosin ajatuksiani tänne. Paljon on muuttunut, tavallaan. Nyt oon ollut viikon täysikänen, mutta se ei nyt tunnu mitenkään erikoisemmalta, ehkä vaan se on muuttunut, että nyt tosiaankin saan ostaa alkoholia kaupasta ja saan mennä baariin jos mua huvittaa. Ja periaatteessa vanhemmat ei enää päätä mun tekemisistä, mutta kerran kun asun vielä niitten katon alla, niin kai se on ihan suositeltavaa totella niitä. ;)
Jääköön taakseni syntinen entinen,
pystyn muuttumaan vielä, mä tiedän sen.
Tiistaina alkoi koulu taas, valitettavasti. Tää vuos tulee olemaan vika vuosi lukiossa, eli kirjotukset edessä päin. Nyt alle kuukauden päästä on edessä siis englannin sekä uskonnon kirjotukset ja pitäs niihin kovasti jaksaa panostaa. Toki muihinkin aineisiin pitäs yhtä paljon jaksaa keskittyä siinä samalla. Mutta kai se tästä, tärkeintä on vaan se, että teen parhaani, niinkuin iskäkin eilen sanoi. :)
Niin mä teen mun parhaani, et oisin hyvä ihminen.
Keskiviikkona oli ensimmäinen varsinainen koulupäivä ja se tuntu ihan käsittämättömän pitkältä, mutta illalla sitten koitti palkinto, nimittäin menin kavereitten kanssa Tavastialle katsomaan Northern Kingsejä ja pakko hehkuttaa, sillä se keikka oli huikein ikinä! Ne miehet vei mun sydämen, jollei oo jo aikasemmin vienyt! Tokarivi, Hietalan eessä, J-P vähä herutteli siinä sopivasti miun eessä, Aholalta tuli osotteluita ja Kakko oli muuten vaan ihan paras! Lopuks vielä kättelin jokaista miestä, ni eiköhän oo jo ihan selvää, että ilta oli mitä mahtavin!
Viikonlopun vietin mökillä ja kävin ratsastamassakin, tänään tulin kotia ja äskön varattiin äitin kanssa matka Pariisiin, eli jospa nyt päästäskin sinne saakka, ettei tulis mitään tuhkapilviä tai muuta sellasta ! ;) Siispä jos kaikki menee niinkuin pitäskin, niin lokakuun 14. päivä minä istunkin aamulla lentokoneessa, nokka kohti Pariisia. =)
ps , mä en haluu kuolla tänä yönä!
sunnuntai 22. elokuuta 2010
keskiviikko 11. elokuuta 2010
i heart travelling
Kuten otsikko kertoo, mun sydän palaa maailmalle melko kovasti tällä hetkellä ja yksinkertasesti rrrakastan matkustelua. Oikeeesti, ei ooo parempaa paikkaa, kun Helsinki-Vantaan lentokenttä ja ei löydy parempaa fiilistä, kun tietää, että kohta pääsee koneeseen ja hetkeksi pois Suomesta.
Vaikka ikää on kertynyt kohta jo 18 vuotta, en ole ihan älyttömästi päässyt matkustelemaan. Puerto Rico on tsekattu, samoin myös Italia, Ruotsi, Viro sekä Iso-Britannia. Noista Italia sekä Iso-Britannia on löytäny paikan mun sydämessä, oisin joka päivä valmis lähtemään jompaan kumpaan noista maista. :)
Toki on myös unelmia, maista joihin haluaisin matkustaa jonain kauniina päivänä. Ehdottomana ykkösenä on Amerikka. En tiiä, tarviiks sille mitään erityistä selitystä, sillä sehän vaan on aina ollut niiin mysteerinen ja kaikki haluu aina matkustaa sinne, niin myös minäkin. Ja olen varma, että jonain päivänä se myös toteutuu, ennemmin tai myöhemmin! Toinen maa, mihin haluaisin kovasti matkustaa, on Ranska. Erityisesti ajatus Pariisin kaduista on melko houkuttava. Viime keväänä tämä mun unelma Pariisiin matkustamisesta oli toteutua, mutta sitten tulikin se ihana tuhkapilvi Islannista ja sain heittää hyvästit sille matkalle. Mutta toivottavasti joku päivä vielä se reissu tulee toteutumaan.
Koska minä ja kaverini Anni rakastetaan Lontoota ja UKta yleensäkin, ollaan suunniteltu, että lähdettäis joululomalla sinne. :) Ollaan myös mietitty, että mentäis käymään Bournemouthissa, eli minun kielikurssi kaupungissa! Ainut ongelma on raha, mutta minulla se on jo hoidossa, tavallaan. :D Nyt kun täysikäisyys koittaa ja ajokortinkin saan toivottavasti melko pian, myyn skootterini siskolle ja saan melko paljon rahaa. :) Syksyn edetessä selviää, otetaanko me Annin kanssa suunnaksi Lontoota, vai ei.
xoxo
Kupsudium
Vaikka ikää on kertynyt kohta jo 18 vuotta, en ole ihan älyttömästi päässyt matkustelemaan. Puerto Rico on tsekattu, samoin myös Italia, Ruotsi, Viro sekä Iso-Britannia. Noista Italia sekä Iso-Britannia on löytäny paikan mun sydämessä, oisin joka päivä valmis lähtemään jompaan kumpaan noista maista. :)
Toki on myös unelmia, maista joihin haluaisin matkustaa jonain kauniina päivänä. Ehdottomana ykkösenä on Amerikka. En tiiä, tarviiks sille mitään erityistä selitystä, sillä sehän vaan on aina ollut niiin mysteerinen ja kaikki haluu aina matkustaa sinne, niin myös minäkin. Ja olen varma, että jonain päivänä se myös toteutuu, ennemmin tai myöhemmin! Toinen maa, mihin haluaisin kovasti matkustaa, on Ranska. Erityisesti ajatus Pariisin kaduista on melko houkuttava. Viime keväänä tämä mun unelma Pariisiin matkustamisesta oli toteutua, mutta sitten tulikin se ihana tuhkapilvi Islannista ja sain heittää hyvästit sille matkalle. Mutta toivottavasti joku päivä vielä se reissu tulee toteutumaan.
Koska minä ja kaverini Anni rakastetaan Lontoota ja UKta yleensäkin, ollaan suunniteltu, että lähdettäis joululomalla sinne. :) Ollaan myös mietitty, että mentäis käymään Bournemouthissa, eli minun kielikurssi kaupungissa! Ainut ongelma on raha, mutta minulla se on jo hoidossa, tavallaan. :D Nyt kun täysikäisyys koittaa ja ajokortinkin saan toivottavasti melko pian, myyn skootterini siskolle ja saan melko paljon rahaa. :) Syksyn edetessä selviää, otetaanko me Annin kanssa suunnaksi Lontoota, vai ei.
xoxo
Kupsudium
sunnuntai 8. elokuuta 2010
soon the summer is over
Kolme viikkoa kului mökkeillessä melko nopeasti ja viime torstaina tulin jo kotia. : ) Juuri nyt oon ehkä maailman onnellisin, sillä saan taas olla kotona ja sitten onnellisuutta lisää myös se, että näin tänään pitkästä aikaan yhden parhaimmista kavereistani, Annin.
Nähtiin puolen päivän aikoihin rauttiksella ja lähdettiin tallustelemaan kohti Forumia ja käytiin siellä MicMacissä, ostamassa sellaset kivat rusetit ens lauantaita varten, jollon mennään Ankkarockiin ja vietetään myös synttäreitä! ;) Forumista lähdettiin käymään Suomalaisessa, katteltiin uusia kalentereja, mutta mieluista ei ihan löytynyt, harmi kyllä. Sitten sen jälkeen mentiin Robert's Coffeeseen ja istuskeltiin ja hörpittiin kylmää juotavaa tovi (ja ehkä myös vilkuiltiin komeita ohikulkijoita aikamme kuluks ;] ). Sit kaiken tän lisäks päätettiin mennä kattomaan, että jospa Tennispalatsissa alkais joku kiva leffa, mikä voitas mennä katsomaan! Päädyttiinkin katsomaan leffaa nimeltä Aivan liian hotti! Oli melko jees, sellanen tyypillinen 'aivot-off'-elokuva.
Nyt laiskottelen vaan kotona ja kauhistelen ehkä vähän koulun alkamista ja sitä, että kirjotukset lähestyy liian kovaa vauhtia.. No, täytyy vaan yrittää jaksaa tsempata, ja ehkä ens viikonloppuna Ankkarock ja 18. päivä Northern Kingsien keikka antaa mulle voimaa koulunkäyntiin taas!
Näkemisiin taas seuraavaan kertaan!
xoxo,
Kupsu
Nähtiin puolen päivän aikoihin rauttiksella ja lähdettiin tallustelemaan kohti Forumia ja käytiin siellä MicMacissä, ostamassa sellaset kivat rusetit ens lauantaita varten, jollon mennään Ankkarockiin ja vietetään myös synttäreitä! ;) Forumista lähdettiin käymään Suomalaisessa, katteltiin uusia kalentereja, mutta mieluista ei ihan löytynyt, harmi kyllä. Sitten sen jälkeen mentiin Robert's Coffeeseen ja istuskeltiin ja hörpittiin kylmää juotavaa tovi (ja ehkä myös vilkuiltiin komeita ohikulkijoita aikamme kuluks ;] ). Sit kaiken tän lisäks päätettiin mennä kattomaan, että jospa Tennispalatsissa alkais joku kiva leffa, mikä voitas mennä katsomaan! Päädyttiinkin katsomaan leffaa nimeltä Aivan liian hotti! Oli melko jees, sellanen tyypillinen 'aivot-off'-elokuva.
Nyt laiskottelen vaan kotona ja kauhistelen ehkä vähän koulun alkamista ja sitä, että kirjotukset lähestyy liian kovaa vauhtia.. No, täytyy vaan yrittää jaksaa tsempata, ja ehkä ens viikonloppuna Ankkarock ja 18. päivä Northern Kingsien keikka antaa mulle voimaa koulunkäyntiin taas!
Näkemisiin taas seuraavaan kertaan!
xoxo,
Kupsu
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
minä lähden pohjois-karjalaan!
heihou! päätin nyt kirjottaa kuulumisia & tulevia tapahtumia näin pikaisesti, koska huomisesta eteenpäin pitäis selviytyä ilman nettiä sellaset kaks ja puol viikkoa! eli siis kuulumisiin! tää viikonloppu on ollut melko kiireinen, eilinen meni kotia puunatessa ja tarjoiluja valmistaessa. tänään sitten sisko sai naimaluvan ja juhlittiin sitten niitä, ja voin kertoa, että hieman väsyttää!
huomenna sitten nokka kohti mökkiä, siellä yks yö ja tiistaina kohti Kolin upeita maisemia ja hieman sukuloimaan! =) sitten torstaina sieltä takasin mökille, jonka jälkeen siellä oon aina elokuun viidenteen päivään asti! joten please, wish me luck, että selviän sinne asti!
xoxo,
Kupsu
huomenna sitten nokka kohti mökkiä, siellä yks yö ja tiistaina kohti Kolin upeita maisemia ja hieman sukuloimaan! =) sitten torstaina sieltä takasin mökille, jonka jälkeen siellä oon aina elokuun viidenteen päivään asti! joten please, wish me luck, että selviän sinne asti!
xoxo,
Kupsu
maanantai 12. heinäkuuta 2010
this heat makes me crazy
Otsikko kertoo ehkä kaiken. Tää lämpöaalto, mikä on Suomen ja koko Euroopan yllä saa mut oikeesti tukahtumaan! Okei, tiedän etten sais valittaa tästä kuumuudesta vaan pitäs olla ilonen, että sentään on kesällä loistavat säät. Mutta silti, alkaa jo hieman kyrsimään, kun sisälläkin on lämmintä sellaset yli kolkyt astetta ja ulkona kun on, niin tuntuu että ois saunassa. Ainut asu mikä ois tälläsellä säällä hyvä, ni ois bikinit, mutta hei, eihän tuolla kaupungilla kehtaa bikineissä kävellä. :DD
Joten viime päivinä oon ahminut jäätelöä ihan liikaa, mutta ainekin se on hei kylmää ja viilentää oloa. (: Viime torstaista lähtien oon ollut perheen 'ainokainen', sillä pikkusisko lähti riparille viikoks, ja täytyy sanoa, että vähän jopa ahistaa tää ylenpalttinen huomio. En jaksa sitä, että koko ajan pitäs olla äänessä ja keskustella päivän kuulumisista ja blaaaaaah. sry mom.
Nää kuumat kesäpäivät on saanut mussa aikaan sellasen, että oon hurahtanut kuuntelemaan Jonas Brothersia sekä Nick Jonas & The Administrationia. Hassua, kun toi on mun mielestä yleensä ihan hirveetä teinipoppia, oi kyllä, mutta jotenki iskee toi musa. Varsinkin Nickin sooloprojektin biisit, oi huhuh.
Ei mulla mitään ihmeellisempää, take care everybody!
xoxo,
Kupsu
Joten viime päivinä oon ahminut jäätelöä ihan liikaa, mutta ainekin se on hei kylmää ja viilentää oloa. (: Viime torstaista lähtien oon ollut perheen 'ainokainen', sillä pikkusisko lähti riparille viikoks, ja täytyy sanoa, että vähän jopa ahistaa tää ylenpalttinen huomio. En jaksa sitä, että koko ajan pitäs olla äänessä ja keskustella päivän kuulumisista ja blaaaaaah. sry mom.
Nää kuumat kesäpäivät on saanut mussa aikaan sellasen, että oon hurahtanut kuuntelemaan Jonas Brothersia sekä Nick Jonas & The Administrationia. Hassua, kun toi on mun mielestä yleensä ihan hirveetä teinipoppia, oi kyllä, mutta jotenki iskee toi musa. Varsinkin Nickin sooloprojektin biisit, oi huhuh.
Ei mulla mitään ihmeellisempää, take care everybody!
xoxo,
Kupsu
maanantai 28. kesäkuuta 2010
To the praying mother and the worried father,
let your children go.
If they come back, they'll come home stronger!
Vielä vähän ylin kuukauden alaikäisenä aikaa jäljellä ja oon hieman ollu viimesen puolen toista vuoden ajan sitä mieltä, että mun vanhemmat on ehkä hieman liian suojelevaisia mua kohtaan. Okei, tietysti oon tosi kiitollinen, että ne ylipäänsä välittää mun tekemisistä ja tulevaisuudesta, mutta joskus ahistaa ihan liikaa se, että joka meno pitää raportoida ja pitää kaikkeen pyytää lupa ja mun menoja ehkä liiaksikin rajoitetaan. Täytyy kyllä myöntää, että tyhmyyksiäkin on tullut tehtyä ja niiden jälkeen se huolenpito ja menojen/tekojen rajoittaminen on ollut ihan jees, mutta sit pidemmän päälle se ei oo enää reilua. Mutta on vapauksiakin annettu ja kyllä ne on näyttäny, että luottaa muhun. Tuskin olisin muuten päässyt viime kesänä kolmeksi viikoksi periaatteessa yksin matkustamaan Britteihin. Ja siitä reissusta, minkä porukat nimittäin kustansi, oon tosi kiitollinen, se nimittäin itsenäisti mua melko paljon, sillä siellä mun piti ihan tosissaan selviytyä itse. Piti muistaa millä bussilla tulla 'kotia', missä pysäkillä jäädä, rahan käyttöä piti osata rajoittaa, että se riittää koko ajalle ja niin edelleen.
Nyt lähellä täysi-ikää pohdinkin, että jatkuukohan tää samanlainen meno vieläkin. Okei, asun vielä kotona ja en voi tehdä ihan mitä tahansa, mutta silti. Kavereiden kanssa ollaan suunniteltu lähtevämme Ruotsin risteilylle elo-syyskuun vaihteessa ja mietin vain, että mitäköhän vanhemmat siitä tuumaa. Ja samaan kastiin kuuluu se, että oon haaveillut ottavani tatuoinnin. Kummallakaan vanhemmista tatuointia ei ole ja aina kun ollaan puhuttu tatuoinneista/lävistyksistä, niin mitään kovin myönteistä asiaa ei oo heidän suusta tullut.
whispers 'hello i miss you quite terribly'
Hieman yli viikon päästä tulee tasan vuosi siitä, kun otin elämäni suurimman askeleen kohti itsenäistymistä. Kuulostaa tosi vakavalta ja vähän ehkä naurettavaltakin, mutta koin sen tuolla tavalla. Lähdin siis yksin (eli ilman kaveria) kielikurssille Englantiin, tarkemmin sanottuna rantakaupunki Bournemouthiin. Siellä vietin kolme viikkoa kesästä ja koin paljon kaikkea. Sain todella paljon ystäviä, joistakin tuli pysyviä ja joistakin vain ns. hyvänpäivän tuttuja. Liikuin melko tiiviisti pienessä tyttöporukassa siellä ja ollaan miitattu pari kertaa täällä Suomessakin heidän kanssa ja täytyy sanoa, että ikävöin monia heistä todella paljon. Toki on myös ikävä muitakin suomalaisia, jotka olivat siellä, sillä meillä oli tosi tiivis porukka kasassa. Toivottavasti vielä saan nähdä näitä ihmisiä. :)
i hope you had the time
of your life.
np. green day - good riddance
hellogoodbye - here in your arms
let your children go.
If they come back, they'll come home stronger!
Vielä vähän ylin kuukauden alaikäisenä aikaa jäljellä ja oon hieman ollu viimesen puolen toista vuoden ajan sitä mieltä, että mun vanhemmat on ehkä hieman liian suojelevaisia mua kohtaan. Okei, tietysti oon tosi kiitollinen, että ne ylipäänsä välittää mun tekemisistä ja tulevaisuudesta, mutta joskus ahistaa ihan liikaa se, että joka meno pitää raportoida ja pitää kaikkeen pyytää lupa ja mun menoja ehkä liiaksikin rajoitetaan. Täytyy kyllä myöntää, että tyhmyyksiäkin on tullut tehtyä ja niiden jälkeen se huolenpito ja menojen/tekojen rajoittaminen on ollut ihan jees, mutta sit pidemmän päälle se ei oo enää reilua. Mutta on vapauksiakin annettu ja kyllä ne on näyttäny, että luottaa muhun. Tuskin olisin muuten päässyt viime kesänä kolmeksi viikoksi periaatteessa yksin matkustamaan Britteihin. Ja siitä reissusta, minkä porukat nimittäin kustansi, oon tosi kiitollinen, se nimittäin itsenäisti mua melko paljon, sillä siellä mun piti ihan tosissaan selviytyä itse. Piti muistaa millä bussilla tulla 'kotia', missä pysäkillä jäädä, rahan käyttöä piti osata rajoittaa, että se riittää koko ajalle ja niin edelleen.
Nyt lähellä täysi-ikää pohdinkin, että jatkuukohan tää samanlainen meno vieläkin. Okei, asun vielä kotona ja en voi tehdä ihan mitä tahansa, mutta silti. Kavereiden kanssa ollaan suunniteltu lähtevämme Ruotsin risteilylle elo-syyskuun vaihteessa ja mietin vain, että mitäköhän vanhemmat siitä tuumaa. Ja samaan kastiin kuuluu se, että oon haaveillut ottavani tatuoinnin. Kummallakaan vanhemmista tatuointia ei ole ja aina kun ollaan puhuttu tatuoinneista/lävistyksistä, niin mitään kovin myönteistä asiaa ei oo heidän suusta tullut.
whispers 'hello i miss you quite terribly'
Hieman yli viikon päästä tulee tasan vuosi siitä, kun otin elämäni suurimman askeleen kohti itsenäistymistä. Kuulostaa tosi vakavalta ja vähän ehkä naurettavaltakin, mutta koin sen tuolla tavalla. Lähdin siis yksin (eli ilman kaveria) kielikurssille Englantiin, tarkemmin sanottuna rantakaupunki Bournemouthiin. Siellä vietin kolme viikkoa kesästä ja koin paljon kaikkea. Sain todella paljon ystäviä, joistakin tuli pysyviä ja joistakin vain ns. hyvänpäivän tuttuja. Liikuin melko tiiviisti pienessä tyttöporukassa siellä ja ollaan miitattu pari kertaa täällä Suomessakin heidän kanssa ja täytyy sanoa, että ikävöin monia heistä todella paljon. Toki on myös ikävä muitakin suomalaisia, jotka olivat siellä, sillä meillä oli tosi tiivis porukka kasassa. Toivottavasti vielä saan nähdä näitä ihmisiä. :)
i hope you had the time
of your life.
np. green day - good riddance
hellogoodbye - here in your arms
torstai 24. kesäkuuta 2010
without u i'm nothing.
Vaikka yö meni ihan pepulleen kun unta ei tullut ja painajaisiakin näin toisensa perään, niin tämä päivä lähti käyntiin melko aurinkoisesti. :) Olin reipas ja menin tallille kymmeneksi ja sittenpäs ratsastelin reippaan tunnin ajan, jeij. Kirjastossakin tuli käytyä, eli nyt ois taas lukemista vähäksi aikaa.
Kohta puoliin pitäs pakata, sillä illemmalla suunnaksi otetaan (ainakin näillä näkymin) Mäntyharju ja oma mökki. Oikeesti, nyt tulee vähä liikkistä, mut mä niin rakastan sitä paikkaa. Sinne voi mennä karkuun vaikka mitä, unohtuu helposti kaikki koulujutut ja muutkin vaikeudet elämässä. Ehkäpä se johtuu siitä, että rakastan luontoa ja siellä saan olla tosissaan ihan luonnon keskellä.
Nyt kun kerran lähdettiin tähän liikkistely puolelle, niin antaa vaan jatkua, kun tekee mieli avautua. Olen koko elämäni ajan pyörinyt touhunut paljon eri eläimien kanssa, ehkä eniten koirien ja hevosten kanssa. Itselläni on kaksi aivan mahtavaa koiraa, 9vee kultainen noutaja Ronja sekä hieman yli 1vee seropi jäbä Rasmus. :) Nuo karvaturrit vaan tekee mun päivistä aina vaan paremman, ei oo niitten voittanutta.


Kaikenlisäks, heppatyttö kun oon, myös ne on muutamia kaviojyriä, joita ei saa poies miun syrämestä millään. Harmi vaan, että suurin osa niistä on jo laukkaamassa vihreemmällä nurtsilla, nimittäin heppojen taivaassa. Yks näistä rakkaista ja jo pois menneistä on Biokarbin, 'Piuku'. Toi poni opetti mulle paljon ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Toinen melko samanlainen tapaus oli Aiheen Jukka eli tuttavallisemmin 'Blondi'. Se suokki oli välillä varsinainen jääräpää ja oli tosi tarkka kaikesta, eli esimerkiks raviinkaan ei tuo lovely horse lähtenyt jollei ollut ihan suorana koko heppa ja etc. :)

Nyt voisin tosissaan lopettaa tän pälättämisen tyhjistä asioista ja pakkaamisen aloittaa. Joten HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille! =))
np. Fame Cast - Fame (Remember) <3
Kohta puoliin pitäs pakata, sillä illemmalla suunnaksi otetaan (ainakin näillä näkymin) Mäntyharju ja oma mökki. Oikeesti, nyt tulee vähä liikkistä, mut mä niin rakastan sitä paikkaa. Sinne voi mennä karkuun vaikka mitä, unohtuu helposti kaikki koulujutut ja muutkin vaikeudet elämässä. Ehkäpä se johtuu siitä, että rakastan luontoa ja siellä saan olla tosissaan ihan luonnon keskellä.
Nyt kun kerran lähdettiin tähän liikkistely puolelle, niin antaa vaan jatkua, kun tekee mieli avautua. Olen koko elämäni ajan pyörinyt touhunut paljon eri eläimien kanssa, ehkä eniten koirien ja hevosten kanssa. Itselläni on kaksi aivan mahtavaa koiraa, 9vee kultainen noutaja Ronja sekä hieman yli 1vee seropi jäbä Rasmus. :) Nuo karvaturrit vaan tekee mun päivistä aina vaan paremman, ei oo niitten voittanutta.
Kaikenlisäks, heppatyttö kun oon, myös ne on muutamia kaviojyriä, joita ei saa poies miun syrämestä millään. Harmi vaan, että suurin osa niistä on jo laukkaamassa vihreemmällä nurtsilla, nimittäin heppojen taivaassa. Yks näistä rakkaista ja jo pois menneistä on Biokarbin, 'Piuku'. Toi poni opetti mulle paljon ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Toinen melko samanlainen tapaus oli Aiheen Jukka eli tuttavallisemmin 'Blondi'. Se suokki oli välillä varsinainen jääräpää ja oli tosi tarkka kaikesta, eli esimerkiks raviinkaan ei tuo lovely horse lähtenyt jollei ollut ihan suorana koko heppa ja etc. :)
Nyt voisin tosissaan lopettaa tän pälättämisen tyhjistä asioista ja pakkaamisen aloittaa. Joten HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille! =))
np. Fame Cast - Fame (Remember) <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)